...ja vielä aika säälittävä sellainen on kun on sitten tullut lähdettyä kaupungille syystä tai toisesta kännit, huomaamatta on kaikki rahat huvenneet sinne kapakin puolelle ja aamulla neljältä iskee karu totuus eteen: Kotiin tarttis päästä.

No rahaa ei ole, kaveritkin ties missä toisessa päässä suomea juuri sillä hetkellä tai sitten yhtä kännissä ja se koti on sitten jossain hevon kuusessa.

Voipi olla että sieltä baarin puolelta on koetettu viimeiseen hetkeen suurella vimmalla hankkia joku nainen joka armahtaisi ja päästäisi viereen nukkumaan. Mutta ei. Voi se olla että nämä naiset jo haistavat kauas ne tyypit jotka epätoivoissaan yrittävät saada EDES jonkun. Tai sitten niitä epätoivoisia on niin paljon ettei suostuvaisia naisia voi riittää kaikille.

No joka tapauksessa kun se kello näyttää sitä neljää niin putkinäkö harhautuu nakkimyyjään, viimeiseen toivon kipinään! Törkeitä ei olla, Tampereella tuntuu olevan muuten aika lailla fiksuimmasta päästä porukka sen suhteen, mutta kautta rantain kysellään mihinköhän ja mihin aikaan nakkimyyjä mahtaa kotiutua ja nakkimyyjä taitaa ihan varmasti asua yksin ja siinä samalla voivotellaan sitä kun rahat on loppu ja ei ole paikkaa minne mennä, vink vink.

Jokainen ei edes ymmärrä siinäkään vaiheessa hävitä kun sanon että viideltä ja oma ukkokulta on samassa matkassa. Siinä on vaan mennyt tunti jos toinenkin monella hukkaan voivotellessa kurjuuttaan, asia kun on nimittäin niin että näitä kurjia on vähintään yksi illassa joka viikonloppu.

Nou kan doo, ei muuta kuin hinaamaan peffaa kohti kotia, multa ei tipu kyytiä saati yösijaa.....!